Masennus

Mä masennuin pari vuotta sitten sen jälkeen kun olin ollut 4kk keuhkokuumeessa. Sitten yhdelle vuodelle tuli 3 hautajaiset, joista kuten oon sanonut, ukin kuolema vaikutti muhun eniten.

Halusin saada aikaiseksi kirjoittaa masennuksesta kun kirjoitimme nettikaverini kanssa siitä pari kuukautta sitten. Aloitin tän tekstin jo silloin. Hän on kertonut vähän parista kaveristaan jotka ovat myös masentuneet eikä aina ymmärrä että masentuneet eivät jaksa samalla tavalla. Ehkä tämä teksti vähän "avaa meidän maailmaamme" edes vähän. Masennus kuitenkin oirehtii ihmisillä eri tavoin eikä kaikista todellakaan asiaa näe.

Keskustelimme silloin masennuksesta että mitä se on. Ei sitä ymmärrä täysin jos ei itse sitä koe, en minäkään ymmärtänyt ennen. Mun kohdalla se on ollu niinku monsteri joka vie mielenkiinnon asioihin. Monsteri syö sun energiavarastot ja siksi suuri osa masentuneista nukkuu päivät. Kaverini kysyi että onko siinä kausivaihtelua. On siinä, välillä se monsteri kai nukkuu ja olo on hyvä. Sitte se herää ja muistuttaa kui paska oot, kuinka et pysty mihinkään.

Oon enimmäkseen nukkunut viimeisen vuoden, koska nukkuessa sä et mieti asioita. Mä tunnustelen liikaakin mitä mä tunnen ja mä tunnen olevani "tyhjä", sitä on vaikea selittää mutta se tunne alkaa ahdistaa. Vuosi sitten mä itkin jatkuvasti enkä mä päässy sängystä ylös, en mä vieläkää aina pääse mutta oon niin tottunut olee sängyssä. Se on turvapaikka. Mun olo on helpottanut paljon siitä, mitä se oli, mutta on vielä paljon minkä pitää muuttua. Viimeaikoina oon kärsiny taas ahdistuksesta enkä oo aina varma mistä se kumpuaa. Mutta mä oon päässy vihdoin ulos talosta joinakin päivinä. Rakennutan ystävän kanssa cosplayta varten juttua ja kävin toisen ystävän luona joku päivä. Oon oikeastaan aina neljän seinän sisällä, joten on kivaa vaihtelua päästä muualle, varsinkin kun yksin ollessa kämpällä se ahdistus pääsee iskemään. Yleensä se iskee illasta tai yöstä, kun on yksin. Varmaan se on osasyy miksi masentuneella voi olla huono unirytmi, en ees tiiä kui monesti oon valvonut sen takia kun on ollut surkea olo. Mä vien ajatukset muualle yleensä pelaamalla tai kirjoittamalla kaverille.

Mutta onneksi on niitä ihmisiä, keille voi kirjoittaa tai pyytää käymään jos on paha olo. Kaikilla ei oo ja kaikille heille haluun lähettää voimahalin. Ehkä joku päivä nää monsterit lähtee kiusaamasta meitä.
Sitä ennen meillä pitää vain kestää, vaikka aina ei halua. Tiiän kyllä sen olon kun ei vaan jaksaisi enää mitään.
Mutta me kestetään, ollaan vahvoja.

Tsemppiä!