Pää on kaikesta tosi sekaisin, onneksi loppujen lopuksi hoidot kesti vain 3 kuukautta. Mulla on jatkuvasti henkisesti vaikea olo ja ahdistaa herkästi. Olen ollut paljon ystävieni kanssa ja olo on heidän kanssa parempi. Ajatukset on silloin muualla.
Eräs päivä kokkailtiin ja hieman siivoiltiinkin ystävän kanssa ja hieman liikutuin siitä, että sain jotain aikaiseksi ja että mä jaksoin tehdä jotain. Voimat on edelleen hoidoista vähissä eikä tää masennus helpota asiaa yhtään.
Eräs päivä aloin miettii yhtä asiaa. Sitä että ei mulla oo montaa ihmistä ketä kutsun ystäviksi, mutta heidän laatu.
Ilman yhtä ihmistä mun pää ois vielä enemmä hajalla, koska mun itsetunto kärsi ekaks kamalasti hiusten lähdöstä. Se oli mulle niitä vaikeimpia asioita tän syövän aikana. Hän antoi mulle idean pukeutua enemmän punk tyyliin nyt kun hiustilanne on mitä on. Silloin en pitänyt ideasta koska vihasin ulkonäköäni, olihan se nyt muuttunut mun silmissä radikaalisti. Nyt oon aika sujut sen kanssa. Onneksi mä pukeudun muutenkin punk/rock/goth tyyliin. Netissä on tullut haukkuja tasan yhdeltä, mutta vissiin mulla on nykyään niin hyvä itsetunto että ei se sattunut tai tuntunut missään.
Toinen ihminen on mm. auttanu mua kotosalla tosi paljon kun ei mulla pariin kuukauteen jalat kantanu, enkä saanu poistua kotoa mihinkään kuukausiin. En myöskään saanut olla yksin.
Kolmas ystävä on auttanu mua kotosalla ja oon saanu hänen ansiostaan ajatuksia muuallekin. Ollaan siivoiltu, kokattu ja pelattu yhessä.
+ Ihmiset keiden kanssa oon viestitelly paljon kotona ja sairaalassa ollessa.
Oon heille tosi kiitollinen, samoin kaikille ketkä on rukoillu mun puolesta ja auttanu mua muutenkin tässä kuukausien aikana. Ja kaikki ketkä on tsempannu. Mä tein sen. Vittu mä tein sen ja oon elossa. Mun oli pakko selviytyä ja tässä mä oon.
Oon päässyt nyt ulos ja oon uskaltanut lähteä ilman peruukkia, vaikka ensin se pelotti ihan helvetisti. On ollut hieman outoa että mut saatetaan tunnistaa ulkona, mutta on mahtavaa että ihmiset tulee juttelemaan. 3.1 käytiin ystävän kanssa ulkona ja sain illan aikana viisi halia. Ekat pari tunnisti mut, loput 3 halia tuli kun multa tultiin kysymään syövästä. Kerroin että oon nyt terve ja sain halit.
On mahtavaa kuulla, että nää tekstit on antanu jollekin toisellekin voimaa, joten mulle todellakin saa tulla juttelee jos mua ulkona näkee. Vertaistuen takia mä teen tätä.
Kiitos kaikille tsempeistä, kyllä tää tästä. Kaikki kääntyy paremmaksi.
Jos yhtään helpottaa - tunteiden vuoristorata kuuluu kuvioon. Itse olen kohta 50 perheenisä joka ennen omaa syöpäsirkustaan oli itkenyt aikuisiässään ehkä kerran. Anna tunteiden tulla, olo puhdistuu.
VastaaPoista