Viimeisimpiä ilonaiheita ja mietintää syövästä

Viimeisimpiä ilonaiheita, koska joskus pitää miettiä niitäkin. Samalla tuli ajatuksia sairastelusta.

- Pääsin vaskuportista eroon 6.6. Olin pienessä leikkauksessa enkä joudu enää inhoamaan paria kohtaa kehossani. Portin piuha tuntui kaulalla ja ei tuo porttikaan kivalta tuntunut. Nyt jää hetkeksi arpi, mutta onpahan taisteluarpi syöpäajaltakin..

- Muutto isompaan asuntoon. Saan oman makuuhuoneen ja ison keittiön, jossa on tiskikone!

- Pääsen moikkaamaan parasta ystävääni eri kaupunkiin, jonka näin viimeksi vuosi sitten, ennen syöpädiagnoosia.

- Kävin ystäväni kanssa Suomen Tivolissa ja meillä oli hauska päivä. Söimme hyvää ruokaa ja kävimme illasta baarissa. Näin ensimmäistä kertaa Groupie High School bändin ja jäin eteen kuuntelemaan heidän musiikkiaan. Hieman harmitti ettei hiuksia voinut heiluttaa musiikin tahdissa, mutta mielummin mä menetin hiukset kuin henkeni...

- Oon viettäny aikaa mun yksien tärkeiden ihmisten kanssa, jotka on syy miksi mä jaksoin syöpäaikana. He kävivät sairaalassa vierailullakin. Oon niin kiitollinen, että edes osa kävi siellä. Olen ehkä hieman katkera niille edelleen ketkä eivät voineet laittaa edes viestiä sinäaikana, mutta en aio jäädä murehtimaan. Enemmän osalla olisi harmittanut, jos olisinkin kuollut kun eivät ottaneet yhteyttä.

Syöpä ei oo kirosana. Sitä sanaa pelätään, mutta se ei ole syy jättää ihmistä murehtimaan yksin. Se ei ole syy lähteä elämästä. Se on iso ja pelottava asia, mutta sitä tärkeämpää on pysyä sairastajan luona. Syövästä pitää uskaltaa puhua, ilman että pelkää ihmisten lähtevän. Ajatelkaa omalle kohdalle.

Silloin näkee, kuka välittää aidosti. Joten mä otan tän lahjana, jota en todellakaan arvostanut, mutta tää opetti ja kasvatti. Se teki musta vahvemman.

Mä oon kasvanut taistelijaksi. Mun on ollut pakko. Mutta mä totisesti toivon, että tää masennus on viimeinen asia joka pitää kestää.