Pääsin sunnuntaina 11.3 juhlimaan mun parantumista. Käytiin sunnuntaina syömässä Kauppurissa (oli muuten ihanaa päästä sinne pitkästä aikaa, se ruoka on taivaallista.)
Käytiin siellä 9 hengen porukalla ja sitten oltiin kaveriporukalla. Pelailtiin, syötiin ja juotiin. Laitoin Kauppurissa Iltalehden toimittajalle kuvaa että olen päässyt syömään ja kerroin että Mursu tarjosi meille kahvit ja jälkkärit. Lupasin toimittajalle ensimmäisessä haastattelussa, että kunhan olen terve, käyn syömässä. Hän sitten kysyi jatkohaastattelua ja suostuin.
Mä uskon kaikella olevan tarkoituksensa, että meillä on jokin tarkoitus. Oon viimeiset vuodet miettiny tosi kovaa että mikä mun tarkoitus on, kun oon sairastellu pienen ikäni. Siitä hampurilaisesta, jonka sain Kauppurista, tää kaikki alko. Sairastelun aikana mä aloin ajattelee, ehkä tää sairastelu oli mun tarkoitus että pystyn antaa vertaistukea. Ajattelin et jos mä pystyn omalla tarinallani antaa voimaa ees yhelle, pelastamaan ees yhen, niin oisin aloittanu mun tehtävän tällä planeetalla.
Se hampurilainen aloitti tän mun kirjoittamisen. Ilman sitä en välttämättä ois alkanu kirjoittaa, eikä tää ois levinnytkään niin laajalle. Ehkä sen hampurilaisen tarkoitus olisi, että aloitan kirjoittamisen ja että tää blogi löytää ihmisen jolla on sama paska edessä mitä mulla oli.
Mulle tuli maanantaina ilonkyyneleet, kun mulle oltii kirjoitettu, että tää blogi löysi ihmisiä ketkä tarvii vertaistukea. Oon vaan niin iloinen, et pystyn antaa voimaa muillekin. Tää tieto antaa mullekin lisää voimaa. Toisinsanoen, tää voima kiertää meissä eestaas ja voidaan olla yhessä voimakkaampia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti