Kuulumisia

Anteeksi, etten nyt hetkeen oo julkaissu uutta tekstiä tuon "painitekstin" lisäksi. Aloitin seuraavan tekstini jo pari viikkoa sitten ja sain sen vihdoin valmiiksi.

Ekoina päivinä viimeisen hoitojakson jälkeen tuntui kuin iso kivi ois pudonnu sydämen päältä pois. Oli niin helpottunut ja kevyt olo. Nyt se on ohi. Ei enää sytostaatteja. 26.1 pitäisi saada terveen paperit.

Verikokeissa jouduin juoksemaan viikon aikana kolmesti, mutta se on onneksi pientä.

Lähdin käymään vanhemmillani 2.1. Kävin silloin ottamassa viimeiset vatsapiikit aamulla ja sitten kohti Kuusamoa. Käytiin illasta ostamassa meille uusi lemmikki.

Mulla oli monta päivää huono olo henkisesti ja siihe vaikuttaa tuhat asiaa. Onneksi edes Minnistä (kissa) on iloa ollut. Sitä seuraillessa on saanut nauraa.

Seuraava prosessi olisi saada masennus pois ja saada aikaiseksi kirjoittaa siitä tänne. Nyt päivät on mennyt nukkuessa, pelatessa ja kissaa seuratessa. Joulu meni ihan kivasti vanhempien luona ja uusi vuosi kaverien kanssa. Jouluna sain kivoja paketteja. Mm. Uuden takin ja The Sims 4, jota oon nyt pelaillutkin.

Kävin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa neljään(?) kuukauteen baarissa. Olin siellä ainoa asiakas yli tunnin ja pääsin olee omissa ajatuksissani pitkään. Oli niin helpottavaa päästä ulos pitkästä aikaa. Kunhan olen taas Oulussa, käyn ystävien kanssa ulkona. Viimekerrasta on jo pitkä aika. Alkaa jostain syystä hieman jännittämään.

Oon onnellinen et kohta ei enää tarvi miettiä voiko kaupassa käyä alhaisten valkosolujen takia tai miettiä muita pieniä asioita joita syöpä on estänyt. Elokuviinkin pääsen pitkästä aikaa! Siitä olen onnellinen.

Jos mä jotain oon oppinu tässä parin kuukauden aikana nii pitää nauttia pienistä asioista ees välillä. Varsinkin niin yksinkertaisista asioista kuin että jalat kantaa pian normaalisti, voimia ei oo niinku ennen hoitoja joten pakko alkaa liikkuu.
Ja siitä et saa taas tehä asioita normaalisti. Saa käyä syömässä ulkona, kaupassa tai missä ikinä keksiikään käyä. Nauttikaa elämästä, nauttikaa siitä että pystytte tekee asioita. Kaikki ei pysty.

Yöllisiä mietteitä

Seisoin painikehässä

Vastaani tuli masennus. Se heitti minut maahan ja hyppäsi päälle säälimättä.
Kun sen alta vihdoin pääsi vähän kurkistamaan, se hyppäsi uudestaan.

Lopulta se kyllästyi ja lähti nojailemaan kehää vasten. Kai se ajatteli että seuraava vastus olisi kovempi.

Syöpä astui kehään isona ja vahvana. Katsoin sitä, hyi saatana totesin, se oli iso ja pelottava näky. En kuitenkaan luopunut toivosta vaan kävin päälle. Ei se ollutkaan niin vahva kuin kuvitteli. Masennus katsoi sivusta ja hyppäsi lopulta selkään. Välillä se sai minut maahan, onneksi vain hetkeksi. Siinä me painittiin kolmestaan. Syöpä sai lopulta turpaansa ja lähti luikkimaan karkuun.
Nousin ylös ja hymyilin niin helvetin onnellisena pitkästä aikaa.
Sitten masennus muistutti itsestään. Huokaisin. Kävin polvillani niin että masennus pääsisi taas kiipeämään selkääni. Nousin ylös ja lähdin kävelemään masennus mukanani tietäen että kyllä sekin taakka joskus lähtee minua karkuun.