Rikkinäisyys

Mulla meni hirveesti aikaa tähän tekstiin. Oon itkenyt surun ja onnenkyyneleitä tätä kirjoittaessani, joten teksti todellakin tulee sydämestäni.

Tiiätkö sen fiiliksen kun oot suht normaali tai jopa iloinen mutta toisaalta sussa on tosi rikkinäinen puoli joka ei näy ulospäin? Tai ettet oo aina jotenkin täysin aidosti iloinen vaikka haluaisit?

Välillä se ehjä puoli susta on esillä ja sitten joskus se toinen puoli "kaappaa vallan". Se kertoo kuinka epäonnistunut oot, kysyy sulta onko sulla syitä elää. Ehkä se sanoo että tee jotain pahaa itelles. Mut mä en oo tehnyt. Kysyt miksi sun piti masentua. Miksi elämän piti potkia urakalla päähän että näin kävi. Onneksi niitä oikeasti pahoja hetkiä tulee nykyisin harvemmin ja onneksi on yleensä ihmisiä keille puhua silloin.


Tiiätkö sen fiiliksen kun sä pelkäät ettet riitä sun kumppanille, sun rikkinäisyyden olon takia? Kun pelkäät ettet pysty tarjoamaan jotain, koska oot niin hajalla? Mä oon pelänny tätä ihan kamalasti, mut nyt vähän aikaa sitten tajusin jotain. Rakkaus on hyväksyvä voima, joka voi myös auttaa sua korjaantuu. Se on kantava voima joka pitää sua pystyssä. Mä sain tästä muistutuksen vähän aikaa sitten, kun kysyin miespuolisilta ystäviltäni et mitä ne haluaa naiselta, mitä ne haluaa suhteelta ja he vastasivat että he haluavat hyväksyntää. Niin kuin haluan mäkin. Että mun rikkinäisyys hyväksytään, et mä en pysty kaikkeen mihin moni muu.

Mut ton asian unohtaa helposti. Ja sitä haluu pystyy kaikkeen niinku muutkin, mut ei vaan pysty. Mut ei sille voi mitään, pitää mennä oman jaksamisensa mukaan. Ei kukaan meistä kaikkeen pysty, mut tää rikkinäisyys ja masennus on oikeasti syvältä. Sitä ei vaan välillä jaksaisi. Mut on pakko jaksaa, sen on pakko helpottaa joskus. Sen tyhjyyden on pakko joskus täyttyä, kaikkien pelkojen on joskus lähdettävä tai edes vaihtuvan vähemmän pelottaviin.

Mutta pohjalta on vain yksi tie, joka johtaa vain ylös.

Disney World reissu

Pitkästä aikaa uutta kirjoitusta :)

Kiitos Brother Christmasille ja kiitos kaikille lahjoittajille, oon tosi kiitollinen että pääsin reissuun ja toteuttamaan monta unelmaa kerralla. Oon aina halunnu nähä Ranskan ja Disneypuiston. Ja kiitos kaikille tsempeistä!



Oli vaikea uskoa, että reissuun oikeasti pääsee niin vitsailin vanhemmilleni lentokoneessa että "Kohta joku tulee nurkan takaa ja sanoo et kaikki on aprillia."

Ja vaikka lentokone oli jo Pariisissa, vaikka ajettiin taksilla kohti hotellia, on vaikea kuvitella olevansa OIKEASTI päässyt jonnekin niin kauas.

Yksi ilta käytiin taksilla kaupassa kun ei me osattu metrolla liikkua. Seurailin taksista ihmisiä kadulla. Vilkuilin ympärilleni ja näin tuntemattomia liikkeitä, vain yhden tunnistin. Silti osittain tuntuu, että olisin kotona. Että voisin jäädä.

Disneyn taika on sanoinkuvaamatonta. Kaunista ja ihmeellistä. Tuli onnenkyynel Kaunotar ja Hirviö kohtauksien aikana, myöhemmin piti pureskella kieltä ettei purskahda itkuun. Olin vain niin onnellinen, olisin voinut jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi.

En muista olenko koskaan ollut niin onnellinen kuin siellä. Ja nyt tuntuu että ajatukset vähän kirkastui siellä ollessa. Tätä oon oottanut monta kuukautta. Että pää vähän tyhjenee kaikesta stressistä.

Siellä oli upeaa. Ensimmäisenä päivänä kierrettiin puistoa ja lempilaite oli sinäpäivänä ehdottomasti Pirates of the caribbean ajelu. Studiopuolella oltiin toinen päivä, mutta paraatia siirryttiin katsomaan ajoissa. Studiopuolella lempilaite oli Rottatouille ajelu, tai se oli ylipäätään puiston paras laite.

Paraati oli upea. Ruususen lohikäärme oli suosikki, se osasi syöstä tulta. Musiikki oli hyvää, vaikka oli outoa kuulla Frozen teknona.

Hotelli oli upea mutta ei siellä ehtinyt oikeastaan muuta tehdä kuin nukkua. Hotellissa oli oma pieni Disney store, josta löysin avaimenperiä ja äiti osti sieltä minulle Minni pehmon. Henkilökunta oli tosi ystävällistä. Aamuisin hotellin alakerrassa oli yksi Disney hahmoista. Pääsin kuvaan Hessun ja Minnin kanssa. Hessua ja Plutoa pääsin pussaamaan nenään :D

Kun hotellilta lähti Disneymaailmaa kohti ostoskadulle, oli turvatarkastukset, samoin ennen Disneymaailmaa, eli siellä oli tosi turvallinen olo.

Maa oli tosi siisti, toisin kuin Suomessa. Missään ei syljetty maahan, maassa ei ollut roskia, nuuskaa tai mitään muutakaan. Roskiksia oli säännöllisin väliajoin ja itse puistossa iltaesityksen tai paraatia odotellessa ihmiset istuivat rohkeasti maahan.

Kauppakatu oli upea ja siellä oli hyvää ruokaa. Me syötiin parina päivänä samassa paikassa.

Kiertelimme puistoja ja shoppailin hiukan. Lempiostoksiin kuuluu mm. Mikki huppari, joka on näin Suomen säähän lämmin. Pariisissa ollessa päivällä lämpöä oli yli 20 astetta.

Oli hieman ankeaa palata Suomeen, mutta jalat kiittävät levosta. 2 päivää kävelyä niin iltaa kohti jalat eivät meinanneet enää kantaa. Mutta reissu kannatti! Upeaa oli, toivottavasti joskus pääsee sinne uudestaan. 

Kiitos edelleen jokaiselle, joka mahdollisti reissun. Elämäni parhaimpia päiviä, jolloin oikeasti pystyi olemaan onnellinen, kun tunsi olevansa kotona. Reissu oli sanoinkuvaamattoman upea. Jokaisella Disney fanilla pitäisi kerran elämässään päästä käymään tuolla. Ja suosittelen Disney's hotelli New Yorkia, Disney World on kävelymatkan päässä. :)