Ja ne selkäpiikit. Kun se lääke ei saatana mennyt kerralla skolioosin takia. Lupasivat että pistetään 6 kertaa, tuo määrä ei todellakaan riittänyt. Pari kertaa lääke meni kerralla, kerran pistivät 4 pistosta ja sain siitä hyvästä karkkia. Selkä oli jumissa monta päivää. Sitten oli se kerta, kun pistivät 7 kertaa. Viikon päänsärky. Sen aikana en voinut seistä tai istua tai alkoi sattumaan ja pari kertaa oli pakko laskeutua lattialle itkemään. Söin makuuasennossa (sen verran mitä nyt pystyin kun mikään ei maistunut) Sen viikon aikana menetin mun parhaan kaverin, meiän rakkaan koiran. Sen viikon aikana mulla oli antibiootti kuuri ja jos mä itkin, mä oksensin. Mun elämän kauheimpia viikkoja.
Mä en saanu tietää mitä riskejä eri lääkkeillä oli, luvattiin kyllä kertoa.
Mulle luotiin väliaikaiset vaihdevuodet ja ne kuumat aallot oli helvetistä. Ne loppui vasta 4kk hoitojen päädyttyä.
Sitten se mulle yks pahimmista asioista. Hiusten lähtö. Ne tippui 2 viikkoa kunnes ajoin ne pois. Mun hiukset on kasvanu iha hirveästi helmikuusta, sillon ne alko taas kasvamaan. Sukulaiset hokee että älä kasvata pitkiä hiuksia. Sanon, että lyhyet muistuttaa mua siitä helvetin syövästä, minkä mä kävin läpi.
Mut tän jälkee mä pääsin toteuttaa mun unelman, pääsin Pariisin Disneylandiin. Ja tästä ihmiset oli mulle kateellisia. Antaisin mieluusti sen syövän ja elinsiirron jolleki toiselle, koska mä nielen pillereitä koko vitun loppuelämäni. Niitä pillereitä, mitkä teki mulle syövän. Kun parannuin, sain kuulla et mun leirikaveri oli sairastunut samaan syöpään. Hän ei kuitenkaan saanut selkäpiikkejä, niin kuin minä. Ja kyllä, hänkin on nyt terve.
Kävin lääkärillä vähän aikaa sitten. Syöpää ei enää ole. Aktiivista pesäkettä ei ole, mutta mulla oli niitä pesäkkeitä lukemattomia ja jos niitä on ollut paljon, sitä jää "arveksi".
Jo ensimmäisen hoidon jälkeen niitä pesäkkeitä oli lähtenyt PALJON.
Mulla kävi tuuri sen kanssa, että mikä syöpä se oli, koska lymfoomat on helpommin hoidettavissa. Burkittin lymfooma on nopeasti tappava syöpä, jos sitä ei huomata ajoissa. Lääkäri sanoi, että tää syöpä ei yleensä uusiudu enää jos terveenä on ollut yli 6kk. Saan terveen paperit sitten, kun tästä on 5 vuotta.
Nyt mä voin aika hyvin. Ensimmäisinä kuukausina oli tosi outoa viettää normaalia elämää ja välillä mietin että onko tää totta.
Nyt oon onnellinen, pitkästä aikaa. Oon saanu hoidettua masennusta ja saanut aikaiseksi tehdä asioita.
Näin lopuksi vielä neuvo, hakeutukaa sinne lääkäriin jos jotain epänormaalia ilmenee ja vaatikaa tutkimuksia. Mulla ei jalat kantanut kuukauteen ennen kuin menin tutkittavaksi. Meni monta kuukautta, että ne kantoi normaalisti. Terveys on yksiä tärkeimpiä asioita, joten käykää tutkimuksissa. Mulla ei ollu monesta viikosta kii että mä en enää olisi tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti